Pääsinpä tässä muuten pari päivää sitten vihdoinkin kuuntelemaan Nightwishin Once-albumin kokonaan. Oikeastaan tällä levyllä kaikki piisit olivat tällä levyllä melko samanlaisia, paitsi poikkeuksia tietenkin Creek Mary's Blood ja Ghost Love Score. Niissä muissa ei ollut tyylillistä eroa paljon ollenkaan, mutta onneksi nämä kaksi poikkeusta olivat ihan erilaisia. Niissä orkesteri oli kaikkein eniten esillä, ja hyvä näin. Levyn parhaat piisit kun ovat, niin kyllähän se on hyvä että siinä myös kuuluu kunnolla klassista taustaa.

Ensin mainittu piisi silloin sitä ekoja kertoja kuunnellessani sai kyyneleet silmiini (sain kuunneltua nämä kaksi kappaletta ennen muita), kun se kertoi siitä mitä kauheuksia uudisasukkaat aikoinaan tekivät. Sen innoittamana piirsinkin kuvan. Kuva ei kuulemma ole lapsille sopiva, joten en siis suosittele sitä perheen pienimmille tai heikoille. Kappaleen loppuvaiheilla on käytetty voimakkaasti jousisoittimia ja vaskeja, ne kuuluvat hyvin ja tuo kappaleeseen voimaa.

Ghost Love Score on levyn paras kappale, vaikka loppuukin tyhmästi loppufadetuksella. Orkesteriversiossa on kyllä hyvä loppu, olisivat sillä lopettaneet kokoversionkin. Tyhmät. Kappaleen kuorolaulut ovat kyllä todella iskevät. Ne yllätti, kun en moista osannut ollenkaan odottaa. Kappale on vaihteleva, eikä siis ole tylsä. Välillä se on "nyt menee hyvin ja kivasti" -tyylinen, välillä siitä tulee mieleen merirosvoelokuva ja välillä se on pelottavan kuuloinen. Kitarasoolo oli vähän epäonnistunut.

Olen myös muutamia toisten ihmisten arvosteluja tästä albumista. Yhdessä sanottiin, että Creek Mary's Blood on huono, koska se kertoo intiaaneista mutta on suomalaisen pändin esittämä. Sama arvostelija myös haukkui Kuolema tekee taiteilijan -kappaletta (joka on Nightwishin ensimmäinen kokopitkä suomenkielinen kappale), koska se on laulettu suomeksi. AIJAA